Useissa blogeissa kirjoitetaan ruuasta ja minäkin aion tehdä niin. Aiheena siis hevosenliha ja koirien kulinaristiset kokemukset.

Kotiimme saapui torstai-iltana 11 kiloa hevosenlihaa ja perjantainen ilta olikin pyhitetty lihan leikkaamiselle. Väinö on jo pitkään syönyt iho-ongelmiensa takia pelkkää raakaruokaa, joka on tuonut selvästi apua tuohon vaivaan. Hilma pienestä koostaan huolimatta syö mitä vaan, vaikka sitten keinutuolin, joten käytimme tilaisuuden hyväksi ja tartuimme hevosenlihatarjoukseen.

Iso säkki täynnä täyttä tavaraa

Pala kerrallaan lähdettiin leikkaamaan kimpaleita pienempiin osiin. Välillä oli olo kuin Master Chefillä, kun murea punainen hevosenliha kulki sametinpehmeästi veitsen alla. No fiilistely sikseen ja koirille ruokaa!

Väinö on ennenkin syönyt hevosta ja nauttinut suunnattomasti. Yleisesti ottaen Väinö on lähes koko elämänsä syönyt paremmin kuin me muut. Väinölle sisäfilettä, muille sikanauta-jauhelihaa. Perus setti.

Onhan se nyt hyvännäköistä!

Reilun tunnin kestänyt paloitteluoperaatio oli mielenkiintoinen niin ihmisten kuin koirienkin mielestä. Väinö ja Hilma päivystivät koko operaation ajan keittiössä vartioiden tarkasti työnjälkeä.

Ruokabloggarit ja kokit eivät varmasti täysin hyväksy sitä, miten me lihaa leikattiin, mutta muistetaan, että ne menee koirille eikä ruuan asettelu lautaselle ole avainasemassa.

Kyllä käy tuoksu nenään.

Ja toki tällaisesta hevosenlihasta innostuvat muutkin kuin me ja meidän koirat. Naapurissa asuva kaveri tuli tottakai todistamaan tapahtumaa ja tarjosi pakastintilaa omasta pakastimestaan.

Samalla laitettiin pienet maistiaiset mukaan ja maku oli kuulemma 5/5.

Jestas, mureeta lihaa! Tällainen kuva tuli naapurin ruokapöydästä.

NIIN JA HEI, tottakai teitä kiinnostaa, että kelpasiko liha. No voin kertoa, että ei kelvannut! Tai kelpasi Hilmalle, mutta hevosenlihansyönnin konkari Väinö pyöritteli lihanpalaa hetken suussaan ja sylkäisi pois. Kai se siitä ajan kanssa ja kyllä minäkin söisin kunnon pihvin mielummin maustevoin ja lohkoperunoiden kanssa kuin ihan vaan raakana…