Hilma on pentu. Pieni lapsikoira, joka tuli meille kesällä luovutusikäisenä Marisla’s kennelistä. Samasta kennelistä kuin Väinökin. Hilma on meillä sijoituksessa, joten toivottavasti se joskus porsii. Hilman äiti Pau on Maailman voittaja 2014. (Mä en niin kauheasti tykkää noista näyttelyistä, joten ei puhuta niistä.)

Väinö on kohta 2,5 vuoden ikäinen ja nauttii vanhemman oikeuksista kotona, mutta blogiesittelyssä pentu-Hilma ajoi ohi. Syy on Hilman määrätietoinen käytös päivästä toiseen.

Aika ajoin Hilma on rauhassakin.

Kun Hilma tuli taloon, Väinö otti sen loistavasti vastaan. Melkein heti kävi kuitenkin selväksi se, että Hilma tekee kämpässämme täysin mitä haluaa. Pentu määrää joka päivä missä Väinö nukkuu ja missä hän itse nukkuu. Yleensä nukkumapaikka on juuri se, mihin Väinö on ehtinyt mennä ensin.

Väinö ei kuitenkaan vihaa Hilmaa vaan pitää sitä rakkaana siskonaan. Tai mistä sitä voi tietää, kun ei ne puhua osaa. Mutta ainakin vaikuttaa siltä.

Hilma on täysin erilainen kuin Väinö. Väinö on cirnecoksi isokokoinen, kun taas Hilmasta jää todennäköisesti pieni. Hilma kantaa lenkeillä mieluusti mukanaan jotain oksaa tai keppiä. Toivottavasti pennusta ei tule vanhemmiten taakan kantajaa, kun nytkin tykkää kanniskella asioita mukanaan.

Hilma määrää!

Hilma on kuningatar, joka on pienen ikänsä vienyt Väinöä 100-0. Hilma rakastaa lapsia ja haluaisi aina heidän kanssaan leikkimään.
Lisäksi rakkauden kohteita ovat:

• lehtikori
• kengät
• multa
• peiton alla nukkuminen
• kepit ulkona
• sisälle ulostaminen

Toivottavasti Hilma luopuu ainakin osasta näistä iän myötä!

Itse veikkaan, että täällä on vielä vaikeaa muillakin kuin Väinöllä, kunhan Hilma saavuttaa teini-ikänsä.

”Pelkääks sä isää ja äitiäs?” PELKÄÄT!

Väinö, josta kerron myöhemmin, onneksi osaa sanoa silloin kun ärsyttää. Niin ja hyviä tyyppejä ne on molemmat. Ihmisläheisiä ja seurallisia. Sellaisia kuin koirien pitää ollakin eikä sellaisia omissa oloissaan makaavia haisevia karvakasoja.

”Jalat käy ja maisema vaihtuu” -Mika Saukkonen