Tiedättekö sen tunteen, kun koira on syönyt sun lempitennarit kun olit poissa kotoa? 

Tai et tietenkään voi tietää jos sulla ei ole koiraa. Mutta te, keillä koira on.

On muuten hetken aikaa aika raskas olo. Karvainen ystäväsi todennäköisesti katsoo vieressä ”oli muuten kivaa” -ilme kasvoillaan.

Hilma kotikalliolla

Kun ei saa koiraa kiinni teon hetkellä, on kamalan vaikea mennä komentamaan. Sitähän komentaa koiraa silloin siitä, kun se katsoo sua suoraan silmiin ja on ihan kiltisti. Hönöjä ne on, eikä tajua, että niskaperseote liittyy siihen, kun tunti sitten söi ne uudet adidakset.

Kun sitten saat koiran kiinni itse teosta, yleensä sitä toruu ankarasti. Varmasti sama kuin lapsien kasvatuksessa, vaikken siitä mitään tajuakaan. Sitä joku saattaa vaikka napata koiraa niskasta kiinni  (älkää toki ottako ihmislapsianne niskasta!). Koira tietää tehneensä väärin ja saattaa oppia saamastaan palautteesta jotakin.

Väinö on aina kuvauksellinen…

Koirat ei kuitenkaan suutu. Sitä saattaa ärsyttää hetken, mutta ei se samalla tavalla ala mököttämään. Jos ihminen on joskus pitkävihainen, niin onko koirat sitten lyhytvihaisia? Alle minuutissa koira tulee jo luokse pyytämättä, tökki kuonollaan ja heiluttaa häntää.

Varmasti on eroja koirien välillä, mutta ainakaan meillä sukupuolesta riippumatta koira ei suutu. Ovat siis helpompia kuin ihmiset ainakin luonteeltaan. Tai ei ihmisetkään vaikeita ole. Joskus vaan vähän haastavia…

Tämä on jännä juttu, kunhan tulin pohtineeksi. Olisi varmasti siistiä olla koira, mutta toki vielä siistimpää on asua sellaisten kanssa, silloin tällöin. Ei vaan, onhan ne huippuja 🙂