Nukkuminen kuuluu varmasti jokaisen koiran päivärytmiin. Välillä tuntuukin siltä, että koirat pelkästään nukkuvat. 

Hilma täytti eilen puoli vuotta ja ei tarvitse enää ihan niin paljon unta kuin pieni pentu. Pentuna päivät koostuivat lähinnä syömisestä, nukkumisesta ja lattialle kusemisesta. Nyt päivät koostuvat syömisestä, leikkimisestä, nukkumisesta ja lattialle kusemisesta. Väinö sen sijaan on jo sen verran kokenut, että osaa ottaa rauhassa niinkuin sen isäntä. Aina ei tarvitse riehua, mutta silti kannattaa muistaa klassinen ”kasva isoksi, älä aikuiseksi” -sanonta.

Meidän koirat siis nukkuvat paljon ja välillä todella erikoisissa asennoissa. Lisäksi parhaat unet tulevat silloin, kun on hautautuneena pää edellä peiton alle.

Koirathan eivät meillä saa tulla yöllä sänkyyn…paitsi silloin kun niiden tuloa ei huomaa. Jokainen aamu heräänkin siihen, että vierestä löytyy kaksi koiraa. Eiväthän ne sohvallekaan aluksi saaneet tulla. Turha sitä on kieltää: olemme epäonnistuneet kasvatuksessa, mutta niin olette lähes jokainen muukin, joilla koiria on. Ja te, ketkä kiellätte koirien tulon esim. sänkyyn tai sohvalle, olette todella kylmiä ja tunteettomia ihmisiä! (oikeasti kadehdin teitä)

Sanat sikseen ja antaa kuvien puhua. Alla kännykkäkamerataidetta siitä, miltä meidän koirien nukkuminen näyttää.

Etsi kuvasta koira.

Hilma esittää varrasta tyynyn päällä. Rennon näköinen asento.

Tämäkin harvinaisuus tuli vastaan eräänä aamuna. Ei ole kylläkään sen koommin toistunut.

Taitaa olla Salatut elämät. Kyllä Väinö tietää.

Väinöllä on välillä ihmiseen verrattavissa oleva tyynyn kaipuu pään alle. Pimee koira!

Hilma tunkee toisinaan syliin. Onneksi se on pieni eikä Beethovenin kokoinen.

Väinö fiksun näköisenä. ”Normaalia” iltatoimintaa.

Hyvä Väinö! Sua ei näe ollenkaan.

Kylmät kelit ajavat koiran tällaisiin tekoihin sisätiloissa.

Ja sitten kun joku laittaa valot päälle puoli seitsemältä, niin Hilman on pakko nousta poseeraamaan. Naisen tehtävä on ainakin yrittää näyttää kuvissa hyvältä.